Grosspitz

Galaxy von Wölkau, kuva: Kristel Löf

Rotumääritelmä

Grosspitz kuuluu saksalaisten pystykorvien perheeseen, ollen roduista selkeästi harvinaisin.  Grosspitz on säkäkorkeudeltaan 40-50 cm paksuturkkinen maalaispystykorva, jolla on kettumainen pää, pystyt terhakat korvat sekä selän päälle kiertyvä tuuheakarvainen häntä. Väreinä hyväksytään valkoinen, musta sekä ruskea joko yksivärisenä tai valkein merkein. 

Luonteeltaan grossit ovat valppaita, aktiivisia, perheelleen uskollisia, mutta vieraisiin aavistuksen epäluuloisesti suhtautuvia. Alkuperäinen käyttötarkoitus hälyttävänä pihavahtina näkyy rodussa selkeästi, niinpä grossit käyttävät ääntään herkästi muun muassa ilmoittaakseen vieraista. Älykäs ja touhukas rotu osallistuu mielellään moniin eri askareisiin ja sen kanssa pystyy harrastelemaan monenlaisia koiramaisia harrastuksia, kuten agilityä ja rallytokoa. 

Näyttelyissä ylisuuret mittelspitzit (yli 40 cm) pystytään siirtämään grosspitz-rotuun, jos yksilö on väriltään jokin grosspitzillä sallituista väreistä.

Historia

Saksanpystykorvat ovat rotuna ikivanhoja. Ne polveutuvat ikivanhasta paalupystykorvasta (Canis familiaris palustris Rüthimeyer) sekä myöhemmin esiintyneestä "paaluasutuspystykorvasta", jotka ovat eläneet Euroopan paaluasutusten yhteydessä pronssikaudella. Saksanpystykorvien esivanhempien sanotaan edustavan Euroopan vanhinta koirarotua, joista monet nykyiset rodut ovat kehittyneet.

Keskieurooppalainen pystykorva oli aikoinaan arvostettu ihmisen kumppani ja toimi hyvin monenlaisissa työtehtävissä, kuten vahtikoirana, vetokoirana, paimenkoirana kuin myös apuna metsästyksessä. Etenkin rodun valppautta ja kykyä ilmoittaa epämielyttävistä vieraista haukulla arvostettiin. Tämä "perus pystykorva" toimi apuna etenkin maanviljelijöiden, pientilallisten ja käsityöläisten keskuudessa.  Mustat grosspitzit toimivat pääasiassa Etelä-Saksassa viinitarhoissa vahtikoirina, kuin taas valkoiset versiot olivat enemmän Pohjois-Saksan ylimistön suosiossa. 

Vuonna 1899 perustettiin Verein für Deutsche Spitze e.V. , jolloin saksanpystykorvat jaettiin kokonsa mukaan pieniin ja suurin saksanpystykorviin. Englannissa kehittyi pienimmistä saksanpystykorvista nykypäivän pomeranian ja suurista harmahtavan värisistä wolfspitzeistä keeshondeja. Myöhemmin pienten ja suurten pystykorvien väliin jääneet koirat rekisteröitiin mittelspitzeiksi. Ennen maailmansotia Amerikkaan vietiin valkoisia grosspitzejä, joista kehittyi Amerikan eskimokoira.

1900-luvun alkupuoliskolla saksanpystykorvat olivat suuressa suosiossa. Maailmansotien kaventaessa kantaa ja uusien rotujen kehittymisen myötä tavallisen oloinen saksanpystykorva kuitenkin menetti kiinnostustaan.  Etenkin grosspitzit jäivät pienempiä versioitaan harvinaisemmaksi ja vuonna 2003 rotu määriteltiin Saksassa äärimmäisen uhanalaiseksi. Aktiiviset rotuharrastajat ovat tehneet töitä rodun jalostuksen eteen ja nykypäivänä grosspitz-kanta on elpymään päin.

Rotu Suomessa

Ensimmäinen grosspitz saapui Suomeen Saksasta vuonna 1998 ja oli nimeltään Mio vom Berg Sonnenhof. Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2009, johon syntyi kolme valkoista pentua. Rotu on pysytellyt hyvin pienilukuisena ja sen Suomen populaatio koostui hyvin pitkään yksittäisistä tuonneista. 

Nykyään rodun suosio Suomessa on hitaassa kasvussa: kasvattajia on muutamia ja uusia rodun harrastajia tulee niin uusien tuontien kuin myös suomalaisten kasvattien myötä. Vuonna 2021 perustettiin Suomen Grosspitz ry palvelemaan rodun jalostusta ja keräämään rodusta kiinnostuneet ihmiset yhteen. 

Terveys

Grosspitz on varsin perusterve rotu. Rakenteensa puolesta sillä ei ole sairauksille altistavia ulkonäköpiirteitä. Pienen populaationsa vuoksi rotu on kuitenkin altis mahdollisesti sukusiitokselle johtuviin perinnöllisiin sairauksiin. Tässä listattuna rodussa mahdollisesti esiintyvistä sairauksista:

- Patella luksaatio eli polviluompion sijoiltaanmeno

- Lonkkanivelen kehityshäiriö

- Kyynärnivelen kehityshäiriö

- PRA (etenevä verkkokalvon surkastuma)

- RD (verkkokalvon kehityshäiriö)

- HC eli harmaakaihi

- Atopia, allergiat, Alopecia

Galaxy von Wölkau, kuva Kristel Löf